Kekriin liittyi myös ajatus vuodenkierron taitekohdasta. Vanha vuosi oli päättymässä ja uusi alkamassa. Se on hyvä hetki pysähtyä myös tänä päivänä.

Mitä tänä vuonna syntyi? Mitä opittiin? Mikä onnistui? Mikä meni aivan päin helvettiä, mutta siitä tuli selvittyä? 

Käsityöläisen vuodessa nämä kaikki kulkevat rinnakkain. On tuotteita, jotka syntyvät ensimmäiselle yrittämällä ja niitä, joiden kanssa saa tapella useamman kerran ennen kuin tuote ottaa muotonsa. On lukemattomia keskeneräisiä töitä, uusia kokeiluja, epäonnistumisia ja hetkiä jolloin kyseenalaistaa kaiken tekemisensä. 

Ja sitten joskus syntyy jotain, mitä ei olisi etukäteen osannut suunnitella. 

Kekrissä on minusta myös jotain vähän maagista. Ajatus siitä, että luonnonrytmillä on ollut ennen paljon suurempi merkitys ihmisten elämässä kuin nykyään. Ehkä käsityössä on sitä samaa taikaa. 

Ehkä kummassakin on juuri sopiva määrä vanhaa viisautta ja ripaus taikaa.

Fuck normal, I want magic.

-Aikku

Syksy kestää täällä pohjoisessa loppujen lopuksi melko vähän aikaa. Värit ilmestyvät, muuttuvat ja katoavat. Lehdet putoavat maahan ja metsä valmistautuu talveen.

Käsintehty esine voi kuitenkin säilyttää pienen palan siitä tunnelmasta paljon pidempään.

Oranssi muistuttaa ruskan ensimmäisistä päivistä. Syvä punainen metsän uljaimmista väriläiskistä. Vihreä vielä sinnittelevästä kesästä ja ruskeat sävyt märästä metsästä, puunrungoista ja maasta.

Ehkä siksi luonnon inspiroima käsityö tuntuu minusta niin luontevalta. Sen ei tarvitse olla tarkka kopio. Riittää, että siitä löytyy jotain tuttua – väri, muoto, tunnelma tai pieni muistutus syksyisestä metsästä.

Ja joskus se muistutus voi olla niinkin pieni kuin yksi nahkainen lehti hiuksissa.